Villit puheet

Kuten kohdassa "Maatalouden uudelleenajattelu" mainittiin, yksi tärkeimmistä näkökohdista on paradigman muuttaminen, erityisesti tehokkuuteen ja voittoon keskittyvän lyhyen aikavälin tavoitteen osalta. Olen 100-prosenttisesti samaa mieltä siitä, että on tuettava erilaisia "ympäristöystävällisiä käytäntöjä (permakulttuurista agrofestryyn), monikäyttöisiä maisemia (maaseudulla ja kaupunkimaisemissa) ja paikallisuutta. Lisäksi se on mielestäni tärkeää:
-luoda tietämystä ja asiantuntemusta hyödyntäviä osallistavia verkostoja ja tehdä niistä näkyvämpiä: yhdistää pieniä ja keskisuuria viljelijöitä ja oppia hyvistä käytännöistä.
- tukemaan "yhteisöjä" ja "osuuskuntamuotoisia" rakenteita (taloudellisesti mutta myös koulutusohjelmilla, kuten ERASMUS+-ohjelmalla), jotta ne saisivat enemmän vaikutusvaltaa ja jotta niille tarjottaisiin enemmän välineitä ja rakenteita.
- luoda synergiaa muiden EU:n hyvinvointiin ja ekosysteemien terveyteen liittyvien alojen, kuten virallisen ja epävirallisen koulutuksen (enemmän ilmaisia ja tuettuja ohjelmia sosioekologisesti ystävällisestä maataloudesta) sekä terveys- ja ravitsemusosaamisen kanssa.

-Landsparing (monimuotoisuuden suojelemiseksi) on mahdollista myös agrometsätalouden avulla, mutta myös silloin, jos muille alueille jätetään enemmän vihreää (mikrotasolta makrotasolle): kaduille, kaupunkimaisemien ja reuna-alueiden kokonaisuuteen ja pintoihin sekä julkisivuihin. Vaikka kaupunkiviljely ei ratkaise ongelmaa, se on varsin tärkeää, koska se "välittää" kirjallisuutta ja ruokkii sosiaalista kudostamme (ediblecitiesnetwork).
-Maatalouden ja talouden välinen yhteys: maatalous on terveellisen ravinnon tuotannon perusta. Näin ollen maatalous, joka ei ole ympäristöystävällistä, on haitallista EU:n kansalaisten (ja planeetan) terveydelle, eli ajattelu on taloudellista: se aiheuttaa myös sairauksia ylipainosta hengitystie- ja hormonaalisiin sairauksiin.
Tässä mielessä ympäristöystävällisillä käytännöillä ja tuotteilla on oltava alhaisemmat verot tai niiden on oltava verovapaita, sillä pitkällä aikavälillä ne edistävät terveiden yhteiskuntien terveyttä. Ajatelkaapa EU:n miljoonia euroja, jotka se on sijoittanut lasten ja nuorten diabeteksen tutkimiseen.

Permakulttuuri integroi erilaisia kasveja ja eläimiä, jäljittelee luonnollisia ekosysteemejä ja parantaa kestävyyttä ja tuottavuutta. Kestävät käytännöt, kuten viljelykierto, agrometsätalous ja luonnonmukainen viljely, parantavat maaperän terveyttä ja luonnon monimuotoisuutta ja vähentävät samalla ympäristöhaittoja. Esimerkiksi permakulttuurijärjestelmien monipuoliset istutukset voivat olla yli kymmenen kertaa tuottavampia kuin monokulttuurit.

Tämän siirtymän helpottamiseksi tarvitaan huomattavia investointeja ja poliittista tukea. Euroopan unioni voi toimia edelläkävijänä suuntaamalla maataloustukia kestäviin käytäntöihin, tiukentamalla ympäristösäädöksiä ja edistämällä oikeudenmukaisia työnormeja. Tanskan ja Alankomaiden kaltaiset maat ovat jo saavuttaneet menestystä tiukalla ravinteiden hallinnalla ja maatalousinnovaatioilla.

Asettamalla kestävän maatalouden etusijalle EU voi näyttää maailmanlaajuista esimerkkiä, edistää terveempiä elintarvikejärjestelmiä, suojella ympäristöä ja varmistaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden.

Suuret maatalousyritykset väittävät usein, että korkean tuoton ja tehoviljelyn menetelmät ovat välttämättömiä maailmanlaajuisen elintarvikekysynnän tyydyttämiseksi. Ne väittävät, että kestävät maatalouskäytännöt ovat kannattamattomia ja johtavat elintarvikepulaan, kun niitä verrataan on kiistanalainen ja monitahoinen kysymys. Vaikka satoon ja skaalautuvuuteen tietyissä tilanteissa liittyy perusteltuja huolenaiheita, laaja tieteellinen ja empiirinen näyttö osoittaa, että oikealla tuella kestävä maatalous voi tuottaa riittävästi ruokaa ja säilyttää samalla biologisen monimuotoisuuden. Näiden haasteiden voittaminen edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, johon sisältyy poliittisia uudistuksia, markkinoille pääsyä, teknologista innovointia ja maailmanlaajuista yhteistyötä. Kun näihin tekijöihin puututaan, on mahdollista saavuttaa tasapaino elintarviketurvan ja biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen välillä ja varmistaa kestävä ja oikeudenmukainen tulevaisuus kaikille.

Luonnollisten elinympäristöjen ennallistaminen, joustava elintarviketuotanto, maaperän huonontumisen seuranta ja kestävät käytännöt, torjunta-aineiden vähentäminen, merellisten elinympäristöjen ja kosteikkojen ennallistaminen, koska luonnollinen ennallistaminen suojaa luonnon monimuotoisuuden häviämiseltä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset, kuten äärimmäiset tulvat, helleaallot, metsäpalot ja myrskyt, voivat johtaa biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen. Ehdotettuina toimenpiteinä on parantaa metsien ja luonnonalueiden, kosteikkojen, turvemaiden, meriruohojen ja merialueiden pinta-aloja, parantaa merialueita, parantaa hiilidioksidin talteenottoa ja talteenottoa, parantaa ja lieventää ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja ennallistaa luontoa pitkällä aikavälillä hiilineutraaliksi.